Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

21.2.2013

Ompelukoneesta




Eilen sain päivällä vihdoin aikaan parin Keijulle joululahjaksi tekemälleni tyynylle. Tällä kertaa suikaleita riviin, osa suikaleista kasaan paloista. Samat värit kuin joululahjassa. Taustapuolellakin samaa tummanruskeaa kangasta, takana vetoketju. Tikattu tummantuskealla joka toista saumaa pitkin, ei sen kummempia.

Väsäsin koeblokin tilkkupeittoa varten. Jo paloja leikatessa tajusin, että näillä spekseillä ei voi mennä, 2,5 cm levyisiä suikaleita ja 2,5 cm x 2,5 cm neliöitä... (yhteensä 33 palaa). Siis niin älytöntä. Ommellessa tuntui vielä hölmömmältä, saumavaraa yhtä paljon kuin valmista pintaa... joka välissä juoksu yläkertaan silittämään saumanvaroja... Sitten viimeiset leveät kaitaleet ympärille kiinni, viimeinen silitys... Ja kabung. Rakastan tätä lappua yli kaiken. Laitan tän seinälle! ;) (Malli on siis japanilainen onnen kuvio)

Nyt vaan pelottaa, että jos pitää tehdä 90 tämän kokoista lappua ja rupean tähän tyyliin sitä pipertämään, niin olen eläkkeellä ennenkuin lapsi saa peittonsa. Aah ja ooh tätä tuskaa. Eli täytyisi onnistua valitsemaan blokkimalleja, joilla saan aikaan tavoittelemani hengen, mutta vähän isommista sirpaleista kuin tämä koelappunen. Voi tuskaa.

Insinööri ihmetteli, miksen liimaa isolle kankaalle muutamaa suikaletta ja sitten ompele niitä päältä reunoja pitkin siihen isoon palaan kiinni. - Höh, Insinööri ja tilkkutyöt.

- Ompelukone muuten pelittää kohtuullisen hyvin huollon jälkeen, eli jatkamme yhteiseloamme tästä eteenpäinkin. 


17.2.2013

Tikkuja loman kunniaksi





Hiihtoloma alkoi hyvissä merkeissä. Lauantaina pöräytin Lahteen armaan siskon luo. Yhdessä vierailtiin paikallisessa tikkukangaskaupassa. Ostin tarvikkeita tilattuun tilkkupeittoon. Koko kaupan valikoima pengottiin, nämä löytyi. Kuvaaminen on haasteellista, tässä värit on ehkä lähinnä totuutta, tai sitten ei. Pari kangasta oli kotona jo varastossa odottamassa, ne eivät ole mukana kuvassa. Matkalla nähtiin lauma kuumailmapalloja, jotka olivat nousemassa Vesijärven jäältä.

Ensimmäinen kangassatsi on jo pesukoneessa kutistumassa. Värien suhteista oli toive, mutta se ei näy näistä kuvista, kun kankaat on taiteltu saman kokoisiksi. Enkä taida niitä kuvasta puuttuvia kankaita enkä värien suhteita paljastaa ennen kuin peitto on valmis. Jotain yllätysmomenttia vastaanottajallekin jätettäköön. (Nyt kun vain tajuaisin, mihin viime vuoden tavaravyörykaaoksessa olen pannut tilkkuviivottimeni, niin pääsen leikkaamaankin, ehkä. Se isompi alustakin pitää jostain ostaa, lapselle liimausalustaksi lahjoitetun tilalle.)

Käytiin äidillä kahvilla ja illalla saunottiin yhdessä siskon kanssa ja telkkarin ääressä laitoin tilaussukat puikoille, sisko tikkasi, ja tikkasi, ja tikkasi... (Ajattelin itse, että jos tämä peitto syntyy sellaiseksi, kuin toivon, niin vien tikkauspalveluun tikattavaksi. Ellen sitten saa totaalista mielenhäiriötä ja ryhdy tohon käsipelihommaan, siihenkin jo välähti idean poikasta. Voi auta armias.) :)

Sukkien kanssa kävi melkein huonosti. Olin ostanut kerän seiskaveikkaa ja sitten kävin matkalla kaappaamassa raitoja varten toisen kerän - ja tietysti onnistuin nappaamaan kerän Isoveljeä, joka on ihan liian paksua. Systerin varastosta onneksi löytyi jämäkerä sopivaa seiskaveikkaa, niin pääsin vauhtiin. Melkein sain jo kantapään valmiiksi. Perinteisellä perussukkamallilla isot miesten sukat työn alla, niin en halunnut mistään ohuesta sukkalangasta ruveta vääntämään. Tarkoituksena on saada valmista aikaan ennen kuin talvi on ohi.

Tänään vielä kuoroon, ja huomisesta lähtien saa puuhata melkein mitä lystää ilman että tarvii kytätä kelloa ja juosta palaverista toiseen. Ihanaa lomaa kaikille, joilla sellainen tässä lähiviikkoina on.

Kiitos siskoseni hyvästä seurasta ja lanka-avusta. :)

8.2.2013

Talvi jatkuu




Lunta tulee taas lisää. Tulkoon kun on tullakseen, lumityöt kasvattaa kuntoa. Tosin vähän vähemmän kerrallaan olisi mielestäni parempi, ei ole kivaa kun liikenne puuroutuu ja keli menee huonoksi. Kaunista on joka tapauksessa.

Tammikuu oli töissä yhtä tuskaa. Koko maailma olisi pitänyt saada valmiiksi heti. Uuden kalenteriohjelman myötä ihmiset ovat lakanneet tarkistamasta kalentereita joihin tekevät varauksia, eli tekevät muille ihmisille ihan surutta päällekkäisvaruksia olettaen, että se heidän juttunsa on niin tärkeä, että ajaa kaiken muun ohi. Aion ruveta surutta hylkäämään kaikki ylimääräiset päällekkäiset, joita ei ole erikseen sovittu.

Tilkkukankaiden metsästys on alkanut. Ja vähän nihkeästi. Pitää etsiytyä pääkaupunkiin tilkkukangaskauppoihin, jos ne täyttäisivät vaativia toiveita. Tilauksessa ei ole oranssia, kirkasta turkoosia, pinkkiä eikä limen vihreää. Niitä olisi kaupat pullollaan. Vaalea turkoosiin vivahtava sininen, kaksi erilaista tummempaa sinistä ja paria ruskeaa olisi toiveissa. Metsästys jatkuu. Pitäisi vain onnistua pitämään itsenikin kurissa; mukaan tarttuu vähän väliä jotain omaa silmää miellyttäviä palasia, joille ei kuitenkaan vielä ole mitään kunnon projektia edes haaveissa.

Ompelukone palasi huollosta. Väittivät sen tulleen kuntoon - en ole vielä ehtinyt testata. Toivottavasti toimii. Jos uuden meinaisi ostaa, pitäisi ottaa joku kallis vehje, että pääsisi selvästi paremmalle tasolle nykyisestä koneesta. Ei oikein olisi siihen nyt intoa. Tietysti joku tilkkuihin paremmin sopiva viritys olisi kiva, mutta oikeasti ompelen tällä hetkellä niin vähän, että se ei tunnu järkevältä hankinnalta.

Ensi viikon jälkeen on tiedossa viikko talvilomaa. Ei mitään merkillistä suunnitteilla; tilkkujen metsästystä, kirjoja, pitkiä kävelylenkkejä ja päiväunia, jos siltä tuntuu. Eli suomeksi sanottuna akkujen latausta urakalla. Tunnen ansainneeni sen.