Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

26.4.2015

Vaihtelevassa säässä




On saatu tuulta, aurinkoa sadetta. Torstain myrskytuuli pudotti narsissipurkin terassin kaiteelta. Mies nosti takaisin kaiteelle sen, mitä löytyi, eli narsissit ja multapaakun. Purkista ei olla nähty vilaustakaan. :) (Sen sijaan myrsky ei onnistunut irroittamaan korkealla tammessa liehuvaa muovipussia, joka sinne on ainakin vuosi sitten jossain myrskyssä ilmestynyt.)

Aurinkoisena lauantaipäivänä ehdin tehdä hiukan tarkkailukierrosta pihalla. Lumikellot ja krookukset ovat nyt ohi. Kevättähdet, siperian sinililjat ja posliinihyasintit kukkii parhaimmillaan. Yksi tulppaanikin oli ehtinyt mukaan ja yksi mätäs mininarsisseja, isommat narsissit on nupulla. Viime syksynä istuttamani kirjopikarililjat taitavat myös olla nousemassa.

Yrttipenkissä talvesta ovat selviytyneet tutut luotettavat, eli ruohosipuli, oregano, sitruunamelissa ja rakuuna. Muutaman talven sinnitellyt salvia on nyt heittänyt henkensä. Timjamin ja rosmariinin en edes kuvitellut selviävän. Näiden lisäksi penkkiin on jostain putkahtanut mätäs kevättähtiä. Mistäköhän ne sinne on juosseet? Itse en ole sipuleita siirrellyt.

Rautakaupassa käytiin eilen ostamassa elvytysaineita nurmikkoon. Ne olisi kannattanut jaksaa heitellä sinne saman tien, kun yöllä alkoi sade, joka olisi aineet mukavasti sinne liuottanut tehoamaan. No en jaksanut, joten joku toinen päivä sitten.

***

Tikkupeiton taustakangas on kuteistettu. Se toiseen reunaan tarvitsee lisätä lisäkaitale tikkausta varten ja sitten olisi edessä koko tapauksen kiikutus Soilelle Töölöön. Mielessäni oli jo varhain ajatus tikkausmallista, mutta nyt en ole enää ollenkaan varma... Katsotaan, mihin päädytään.

11.4.2015

Kevään airuet





Kaikki kunnolliset bloggaajat ja muut somettajat julkaisevat nyt kuvia krookuksista. Kannan korteni kekoon omalla kuvallani. Meillä on pihalla aika paljon krookuksia edellisten asukkaiden jäljiltä. Osa niistä vähän hassuissakin paikoissa, tämä kaunotar kukkii ihan itsekseen omenapuun alla.

Lumikellot ovat kukkineet jo pidemmän aikaa. Nyt olivat kukat jo niin auki, että taitavat kohta lopetella. 

Rapsuttelin pihalla haravan ja oksasaksien kanssa. Yhtäkkiä jokin ääni kiinnitti huomioni. Meni hetki, ennenkuin tajusin, mikä se oli. Talomme pohjoispuolella kierteli taivaalla parvi kurkia. Siellä oli ilmeisesti nouseva ilmavirtaus, jossa ottivat lisää korkeutta. Hetken siinä pyörittyään rupesivat suuntaamaan pohjoiseen ja hakeutumaan auraan.

Tänään oli hyvä päivä.

Pariisi II




Pariisissa on turisteilla kova hinku kiinnitellä noita lukkoja siltojen kaiteisiin. Niin kova, että Louvren kulmalla olevan kävelysillan kaiteet ovat osittain romahtaneet ja niiden tilalla on rumat vanerit. :( Vaikea käsittää tätä villitystä. Lukkokauppiaita paksun tussin kanssa oli siellä ja täällä, meillekin yritettiin tyrkyttää noita lukkoja.

Me olemme toisiamme hioneet jo yli 30 vuotta, kaksikymmentäseitsemän ja puoli niistä virallisesti avioliitossa. Tässä vaiheessa on ihan turha ruveta mitään lukkoja kiinnittelemään. Jos tämä liitto tästä kaatuu, niin ei yksi lukko jossain sillan kaiteessa sitä pelasta. - Ja ne avaimet muuten saisi mieluummin toimittaa metallinkeräykseen eikä paiskoa jokeen. ;)

Nyt alkaa olla jo muita asioita mielessä, joten jos tulee tarve kuvittaa muita juttuja Pariisinkuvilla, niin sitten, mutta muuten tämä sarja päättyy lyhyeen eli tähän.

(Otin matkalla vain 330 kuvaa, joista moni on samasta kohteesta erilaisilla valotuksilla otettuja versioita. Määrä on kyllä meikäläisen yhdeltä matkalta ottamaksi historiallisen pieni.)

6.4.2015

Pariisi









Menneellä viikolla nukuttiin kolme yötä Pariisissa. Käveltiin jalat kipeiksi katuja ja museoita ja goottilaisia kirkkoja. Ajettiin metrolla suuntaan ja toiseen. Kiivettiin kapeita kierreportaita riemukaaren huipulle ja hämmästeltiin kalliita muotivaatteita tavaratalossa.

Ostettiin mokkapannu, suklaata ja macaronseja. Syötiin monenlaisissa paikoissa, juotiin kahvia maidolla ja ilman.

Sää ei kovin hellinyt. Ensimmäisenä päivänä oli puolipilvistä, mutta navakka tuuli oli kylmä. Kahtena seuraavana päivänä satoi aika paljon. Mukaan ottamani sateenvarjo olikin rikki. Ostettiin uusi, mutta sekin hajosi samantien. Sitten päätin pärjätä ilman - ja pärjäsin. Jos olisin löytänyt kauniin varjon, olisin ostanut, mutta emme kohdanneet.

Jäin kaupungista hieman hämmennyksen valtaan. Pidin, enkä pitänyt. Osasyynsä varmaan sillä, että arjen stressit tunkivat mukaan matkalaukkuun, niistä ei päässyt tarpeeksi hyvin irti ja talven jälkeinen väsymys vielä painaa mielessä.

Kuvia kertyi tavallista vähemmän; sateessa en viitsinyt kulkea kamera esillä koko ajan ja iltaisin jätin sen matkasta, kun lähdettiin syömään. Hartiat ei oikein tykänneet kameralaukun kanniskelusta.