Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

17.7.2017

Kaustinen ja kesä



Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Kaustisella. Varmasti en viimeistä. Oli kivaa ja mukavaa ja välillä vähän kiireistäkin. Tyypillisesti aina välillä monta kiinnostavaa juttua päällekkäin, ja siten välissä sellaisia taukoja, joissa onneksi ehti syömäänkin. Itsekin olin ensiintymässä pienen hetken verran (lauluryhmässä). Jonkun soittimen kanssa kyllä olisi varmaan mukavampaa, pääsisi vielä enemmän osallistumaan esimerkiksi jamiworkshopeihin.Sää ei ollut paras mahdolline, muttei ihan hirveäkään. Yhden päivän ajan oli tosi kylmä, muuten vähän tihkusateista ja pilvistä.

Pihalla on käynnissä kova työmaa. Kaupunki kaatoi aidan takaa suuren määrän puita ja pusikkoa ja rakensi leveän ulkoiluväylän, jossa kulkee aikamoinen trafiikki. Tavoitteenamme on saada sinne näkösuojaistutusta aikaan. Työ ei ole kevyttä, koska maaperä on savinen ja maassa risteilee runsaasti mm. tuomen juuria. Tuomen olemme itse kaadattaneet oman tontin puolelta pois, että saadaan tilaa paremmalla näkösuojalle. (Liikennettä on siksikin, että kadullamme ei ole viime vuotista katuremonttia saaatu vieläkään valmiiksi, joten sieltä puuttuu jalkakäytävä kokonaan. Ihmiset käyttävät mieluummin tuota puistoreittiä.)

Ensimmäinen mansikkalaatikko ostettiin tänään ja viipaloitiin suurimmaksi osaksi pakastimeen. Osa syötiin suoraan ja yksi kulhollinen syötäviä jätettiin jääkaappiin. Tästä se säilöntäkausi taas käynnistyy toden teolla. Tosin se alkoi jossain määrin jo kesäkuussa, kun keräsin nokkosen taimia omalta pihalta ja kuiasin suurimman osan, ja osan ryöppäsin pakastimeen.

Käsitöitä teen aina välillä. Olkapää on kipeänä, joten koitan vähän sääliä sitä. Pipo ensi syksyksi on puikoilla, ja mies kaipaa paksuja villasukkia. Ompeluakin olisi tarkoitus harrastaa, ja mökille otan varmaan mukaan kassilisen matonkuteiksi revittäviä vanhoja lakanoita. 


Ei kommentteja: