Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

7.6.2010

Kesäpää


Poninhäntä sai tänään kyytiä. Suurin osa kuontalosta jäi kampaamon lattialle, jotain sentään vielä päähänkin. Olo on kevyt. Oman pään kuvaaminen on liki mahdotonta. Tässä paras aikaansaannokseni.

Keväällä harvensin japaninhappomarjaa talon nurkalta. Puuaines oli huikaisevan keltaista ja vein palikan näytille työkavereille. Siitä on tullut uusi stressilelu. Aina välillä huomaan hiveleväni sileää sahauspintaa, kun ajatus juuttuu paikoilleen. ;)

4 kommenttia:

Rva Pioni kirjoitti...

Kadehdin niitä joilla on runsaasti karheata hiusta. Itselläni on hiusta, mutta se on lasimaisen ohutta kuin vauvan.
Tuo on vinhan värinen tuo palikka. Voiskohan siitä tehdä jotain? Nappeja?

morso kirjoitti...

Sahasin pätkän tuota palikkaa kuivumaan, jos siitä jotain saisi väkerretyksi. Oli kyllä jo nesteet nousseet kiertoon, niin voi olla että halkeaa samalaa tavalla kuin tämäkin. Mutta sitten koitan ottaa uuden aikaisemmin ensi keväänä.

Juu. Kampaaja kyllä taas hetken ähelsi tämän tukan kanssa kerrosti, ohensi, ohensi veitsellä ja taas ohensi. :) Mutta kevyt on olo.

Outi kirjoitti...

Hei! Vastavierailulla, utelias kun olen. :) Onnittelut uudesta kampauksesta ja tuo japaninhappomarjan sävy on kyllä hillitön!

morso kirjoitti...

Hei Outi, kiitos kun kuittasit käyneesi. Olin kyllä hämmästynyt, kun sahattessa rupesi keltaista purua puskemaan.